Yleistä auktorisoidusta kääntämisestä

Mitä on auktorisoitu kääntäminen?

Auktorisoitu kääntäminen on ammattimaisen kääntämisen erikoisalue. Auktorisoidulla kääntämisellä tarkoitetaan laillisesti pätevän käännöksen laatimista esimerkiksi viranomaispäätöksen tai oikeuskäsittelyn välineeksi.

Auktorisoidun kääntäjän tutkinto perustuu lakiin auktorisoiduista kääntäjistä (1231/2007), valtioneuvoston asetukseen auktorisoiduista kääntäjistä (1232/2007) sekä Auktorisoidun kääntäjän tutkinnon perusteisiin 2012.

Auktorisoitujen kääntäjien järjestelmästä ja sen kehittämisestä huolehtii Opetushallitus. Tutkintojen järjestämisestä vastaa Opetushallituksen yhteydessä toimiva Auktorisoitujen kääntäjien tutkintolautakunta.

Miten auktorisoitu kääntäminen eroaa muusta kääntämisestä?

Auktorisoidun kääntämisen piiriin kuuluvat julkiset asiakirjat, joita käännetään esimerkiksi viranomaispäätöksen tai oikeuskäsittelyn välineeksi. Auktorisoidun kääntämisen tuotos, laillisesti pätevä käännös, on samanarvoinen kuin alkuperäinen dokumentti.

Auktorisoitu kääntäjä saattaa tehdä muitakin kuin laillisesti päteviä käännöksiä, mutta ei tällöin käännä auktorisoidun kääntäjän ominaisuudessa eikä vahvista käännöksiä vakuuslausekkeella kuten laillisesti pätevissä käännöksissä. Laillisesti pätevän käännöksen voi tehdä vain auktorisoitu kääntäjä, mutta se, onko kyseessä auktorisoitu kääntäminen, ei määrity kääntäjän statuksen, vaan käännettävän dokumentin perusteella.

Laillisesti pätevästä käännöksestä

Yleistä

Pohjana on käytetty Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) asiatekstinkääntäjien jaoston yhteistyönä laatimia ohjeita. Nämä pohjautuvat yleisesti hyviksi ja järkeviksi koettuihin toimintaperiaatteisiin. Suomen viranomaiset eivät ole vahvistaneet ohjeita.

Laillisesti pätevä käännös pohjautuu lakiin auktorisoiduista kääntäjistä (1231/2007) ja valtioneuvoston asetukseen auktorisoiduista kääntäjistä (1232/2007) sekä (aikaisemmin toimineisiin valantehneen kielenkääntäjän tai virallisen kääntäjän oikeuteen) auktorisoidun kääntäjän oikeuden hankkimisen yhteydessä annettuun kääntäjän vakuutukseen.

Laillisesti päteviä käännöksiä tekevien kääntäjien on oltava selvillä yleisistä auktorisoidun kääntäjän toimintaan liittyvistä asioista, kuten apostille-käytänteistä ja muista käännöksen lailliseen pätevyyteen vaikuttavista toimenpiteistä.

Apostille-käytänne

Apostille-allekirjoitus todistaa oikeaksi asiakirjan allekirjoituksen, allekirjoittajan aseman sekä asiakirjaan liitetyn sinetin tai leiman aitouden.

Maistraatin julkinen notaari voi antaa todistuksen siitä, että tietyn asiakirjan allekirjoittaneella henkilöllä on ollut allekirjoitusoikeus. Tällaista todistusta kutsutaan apostille-todistukseksi. Apostille-todistus koskee yleisiä asiakirjoja, eli viranomaisten antamia asiakirjoja ja todistuksia. Apostille-todistus on välttämätön, jos asiakirja on esitettävä sellaisen valtion viranomaisille, joka on ratifioinut 50 vuotta voimassa olleeseen Haagin yleissopimuksen (Convention de La Haye du 5 octobre 1961) (ks. luettelo Haagin yleissopimuksen ratifioineista jäsenvaltioista).

Mikäli valtio ei ole ratifioinut Haagin yleissopimusta, asiakirja laillistetaan ulkoasianministeriössä. Myös auktorisoitujen kääntäjien käännöksille sekä lääkärien allekirjoittamille asiakirjoille annetaan pyydettäessä apostille-todistus.

Lisätietoja löytyy apostille-sopimuksesta (SopS 46-47/1985), oikeusministeriön sivuilta julkisen notaarin käsikirjasta sekä Kääntäjä-lehden numerosta 2/1999.

Auktorisoidun kääntäjän leima

Ks. Auktorisoidun kääntäjän leima.

Perusasioita laillisesti pätevän käännöksen laatimisesta

Esteellisyys

Auktorisoidun kääntäjän esteellisyydestä on voimassa samat säännökset kuin viranomaisen esteellisyydestä. Kääntäjä on esteellinen, mikäli hän joutuu eturistiriitaan ja käännöksen objektiivisuus vaarantuu.

Vastuu

Auktorisoitu kääntäjä vastaa laatimastaan ja/tai vahvistamastaan käännöksestä. Vastuuta ei voi jakaa välitetyssä toimeksiannossa esimerkiksi käännöstoimiston kanssa, eikä käännöstoimistolla ole oikeutta puuttua kääntäjän ratkaisuihin. Tietysti noudatetaan muita välitetyn toimeksiannon hyviä tapoja ja sopimuksia.

Sekä lähdeasiakirja (käännettävä asiakirja) että käännösasiakirja (käännetty asiakirja) ovat luottamuksellisia, joten kääntäjällä on ehdoton vaitiolovelvollisuus, myös etsittäessä tietoa ja tarkistettaessa yksityiskohtia.

Auktorisoidulla kääntäjällä on kaikessa toiminnassaan ehdoton vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.

Lähdeasiakirjan status

Tehty käännös ei voi olla "pätevämpi", kuin alkuperäinen asiakirja tai sen virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös. Käännettäessä asiakirjan arvo ei saa muuttua. Siten laillisesti pätevä käännös voidaan laatia vain alkuperäisestä asiakirjasta tai sen virallisesti oikeaksi todistetusta kopiosta. Asiakirja on alkuperäinen, kun siinä olevat leimat ja allekirjoitukset ovat alkuperäisiä. Virallisesti oikeaksi todistettu kopio on julkisen notaarin tai kyseisen asiakirjan antajan vahvistama. Koneellisesti allekirjoitetut asiakirjat perustuvat vastaavaan lakiin ja niistä on maininta alkuperäisessä asiakirjassa, tämä maininta siirtyy käännösasiakirjaan.

Pakottavassa tilanteessa voidaan käännös laatia myös oikeaksi todistamattomasta kopiosta. Kopiosta tehty käännös on viranomaiselle arvoton, ellei menettelylle ole painavaa syytä, kuten se, että alkuperäistä asiakirjaa ei ole enää olemassa.

Auktorisoitu kääntäjä voi laatia ja/tai vahvistaa käännöksen vain siinä kieliparissa ja käännössuunnassa, johon hän on saanut oikeuden. Jos lähdeasiakirjassa on mukana muita kieliä, menetellään jäljempänä neuvotulla tavalla.

Jos auktorisoitua kääntäjää pyydetään vahvistamaan toisen tekemä käännös, hän ottaa käännöksen nimiinsä ja vastaa sen oikeudellisuudesta. Siksi hänen on varmistettava, että käännös on asiallisesti oikein ja laadittu laillisen pätevyyden edellyttämällä tavalla. Vahvistavan kääntäjän on nähtävä joko alkuperäinen asiakirja tai sen virallisesti oikeaksi todistettu kopio tai jäljennös. Tavallisesta kopiosta kääntäminen ja/tai vahvistaminen on viranomaisen kanssa sovittu poikkeustilanne ja käsitellään myös poikkeuksellisesti.

Laillisuus, legalisointi ja apostille-todistus

Laillisesti pätevällä käännöksellä on sama todistusvoima kuin alkukielisellä asiakirjalla. Monissa valtioissa hyväksytään auktorisoidun kääntäjän vahvistama käännös sellaisenaan. Hyväksyminen riippuu aina käsiteltävästä asiasta ja käsittelevästä viranomaisesta. Monien maiden konsulaatit suosittelevat apostille-todistuksen liittämistä kaikkiin maasta lähteviin auktorisoidun kääntäjän tekemiin käännöksiin. Apostille-todistuksen antaa maistraatti maksua vastaan. Apostille annetaan yleensä maan virallisella kielellä ja sitä itseään EI käännetä.

Kääntäjä selvittää asiakkaalta käännöksen tarkan käyttötarkoituksen, jotta hän voi päätellä, tarvitaanko kyseisessä tapauksessa laillisesti pätevä käännös ja mahdollisesti myös apostille-todistus. Kääntäjä käy läpi asiakkaan kanssa tämän tarpeet ja toimii niiden pohjalta mutta tekee käännöksen auktorisoiduista kääntäjistä ja virallisista asiakirjoista annettujen säännösten määräämällä tavalla.

Käännettäessä on kaikilta osin tarkasti noudatettava lähdeasiakirjaa. Käännösasiakirjan vastaanottajana oleva viranomainen ei välttämättä tunne toisen maan yhteiskuntaa ja käytänteitä, jolloin asianhoidon kannalta tärkeitä käsitteitä saatetaan joutua selittämään kääntäjän huomautuksina.

Kääntämisestä

Sisältö

Käännöksen on sisällöltään vastattava lähdeasiakirjaa eli ilmaisujen alkuperäinen merkitys on säilytettävä. Jos ilmaisu on moniselitteinen, on eri tulkintamahdollisuudet mainittava kääntäjän huomautuksessa.

Ulkoasu

Käännösasiakirjan ulkoasu noudattaa mahdollisimman tarkasti lähdeasiakirjan muotoilua. Lihavoinnit, kursivoinnit, alleviivaukset, kirjasinlajin vaihdokset jne. merkitään lähdeasiakirjan tekstin mukaisesti.

Lomakkeen muodossa olevien asiakirjojen painettu teksti erotetaan kohtaan täytetystä tiedosta kirjasinlajia vaihtamalla. Jos kirjasinkokoa joutuu pienentämään, jotta teksti mahtuu yhdelle sivulle, on silloinkin huomioitava lähdeasiakirjassa mahdollisesti käytetty kirjasinlajin vaihtelu.

Muotoseikat

Lomakemuotoisessa asiakirjassa saattaa olla kohtia, joissa ei ole merkintää. Asian käsittelystä ja käsittelevästä viranomaisesta riippuu, käännetäänkö kyseisten kohtien lomaketekstit vai ei. Jos niitä ei käännetä, tämä mainitaan huomautuksessa tai vakuuslausekkeessa (esim. "lomakkeen kohdat, joissa ei ole merkintää, on jätetty kääntämättä"). Jos ne käännetään, niiden perään kirjoitetaan: ei merkintää.

Lähdeasiakirjassa sulkumerkillä (-/-) tai muulla tavoin suljetut rivit on suljettava samalla tavalla myös käännöksessä. Sulkumerkinnät tarkoittavat, että viranomaisen merkintä päättyy siihen.

Lähdeasiakirjan ja käännösasiakirjan erottaminen toisistaan

Käännösasiakirjan nimiosa alussa ja vahvistusosa huomautuksineen lopussa erotetaan lähdeasiakirjan tiedoista selkeästi esimerkiksi arkin poikki menevällä yhtenäisellä vaakaviivalla.

Kokonainen ja otteittainen käännös

Lähdeasiakirja käännetään kokonaisuudessaan, ellei ole perustellusti (ja yleensä viranomaisen pyynnöstä) sovittu otteittaisesta käännöksestä. Otteittainen käännös mainitaan käännösasiakirjan nimiosassa ja käännöksestä tulee ilmetä, mitä kohtia on jätetty kääntämättä ja miksi. Lisäksi siitä tulee ilmetä otteen poimijat. Yleensä poiminnan suorittaa viranomainen tai auktorisoitu kääntäjä käyttötarkoitusharkinnan pohjalta. Jos kääntäjä tekee poiminnan, hän myös vastaa siitä.

Otteittaisen käännöksen erottamattomaksi osaksi on hyvä liittää se teksti, josta käännös on tehty ja johon poisjätetyt kohdat on yliviivattu. Käännösasiakirjan sivut numeroidaan ja lukumäärä merkitään näkyviin (esim. 1/3). Lähdeasiakirjan sivunvaihto merkitään tekstiin siihen kohtaan, missä vaihto tapahtuu (esim. lähdeasiakirjan s. 2).

Monilehtiset asiakirjat ja useammasta asiakirjasta koostuvat asiakirjaniput

Jos käännösasiakirjassa on useita lehtiä, ne tulee liittää yhteen siten, että niitä ei voida erottaa murtojälkiä jättämättä. Asiakirjalanka ja liimaleima ovat asiakirjakäytänteiden yleisimmät keinot. Käännöksen lehdet voidaan myös nitoa yhteen ja leimata lehdet pareittain aukeama kerrallaan yläkulmasta (viuhkaleimaus).

Yksinkertainen ratkaisu on leimata jokainen sivu erikseen ja kuitata leima esimerkiksi käsinkirjoitetuin nimikirjaimin. Mikäli lehtiä ei yhdistetä edellä kuvatuilla tavoilla, ainoastaan se lehti, jossa on vahvistus, on laillisesti pätevä.

Monet viranomaiset, varsinkin ulkomaiset, vaativat, että käännökseen liitetään myös lähdeasiakirja. Lähdeasiakirja liitetään aina käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi, jos se on oikeaksi todistamaton kopio. Liittämismenettely on sama kuin edellä.

Nimeäminen

Käännösasiakirjan lukemisen, tulkitsemisen ja käyttämisen helpottamiseksi se nimetään siten, että nimestä näkyy

  • asiakirjan arvo (= laillisesti pätevä käännös)
  • asiakirjan rajoitukset (= otteittainen)
  • asiakirjan antomaa eli institutionaalinen tausta ja
  • kieli (esim. Ranskassa ranskan kielellä annetusta asiakirjasta Certificat…).

Vahvistaminen

Suomessa auktorisoitu kääntäjä vahvistaa joko oman käännöksensä tai toisen tekemän käännöksen. Vahvistamisosa sisältää kääntäjän huomautukset (ellei niitä ole merkitty alaviitteiksi; ks. Kääntäjän huomautukset), vakuuslausekkeen, päiväyksen, allekirjoituksen ja nimenselvennyksen tai leiman. Monet vastaanottavat viranomaiset odottavat oman maansa käytänteen mukaisesti, että käännöksessä on leima. Suomessa leiman käyttö ei ole pakollista mutta suotavaa. Vahvistamisosaan on hyvä laittaa myös maininta laista, johon vahvistaminen perustuu (laki 1231/2007).

Kääntäjän tulee harkita tarkoin vahvistus/vakuuslausekkeen sanamuotoa, jotta se vastaisi hänen laatimaansa käännöstä. Vakuuslauseke voi olla esimerkiksi seuraava:

"Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen sisällöltään yhtäpitäväksi minulle esitetyn alkuperäisen asiakirjan/alkuperäisasiakirjan vahvistetun jäljennöksen kanssa. Lähdeasiakirjassa on kaksi (2), käännösasiakirjassa kolme (3) sivua.

päiväys
allekirjoitus
nimenselvennys tai leima
auktorisoitu kääntäjä X kielestä Y kieleen (laki 1231/2007)"

Mikäli käännös on tehty vahvistamattomasta kopiosta, se täytyy selkeästi mainita vakuuslausekkeessa esimerkiksi seuraavasti:

"Vahvistan yllä olevan suomenkielisen käännöksen sisällöltään yhtäpitäväksi minulle esitetyn vahvistamattoman kopion kanssa. Lähteenä toiminut kopio on liitetty tämän käännösasiakirjan erottamattomaksi osaksi. Lähdeasiakirjassa on kaksi (2), käännösasiakirjassa kolme (3) sivua.

päiväys
allekirjoitus
nimenselvennys tai leima
auktorisoitu kääntäjä X kielestä Y kieleen (laki 1231/2007)"

Kääntäjän huomautukset

Kääntäjän huomautukset ovat käännösasiakirjan olennainen osa. Periaate on, että niitä tehdään niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin on tarpeellista.

Useat huomautukset ovat harkinnanvaraisia, mutta jotkut pakollisia.

Harkinnanvaraisia ovat ne, jotka riippuvat vastaanottajan oletetusta kyvystä tulkita oikein vieraasta kulttuurista peräisin olevia käsitteitä ja ilmiöitä.

Pakollisia ovat ne, jotka liittyvät lähdeasiakirjassa ilmeneviin huomiota herättäviin kohtiin, kuten joista ei saa selvää tai joita on muunneltu, sutattu, yliviivattu, kirjoitettu väärin jne.

Kääntäjän huomautukset merkitään juoksevalla numerolla siihen kohtaan tekstiä, johon ne kuuluvat: Käänt.huom.1. Itse huomautus voidaan laittaa joko alaviitteeksi tai kaikki huomautukset voidaan kerätä käännösasiakirjan loppuun, missä niiden paikka on ennen vakuuslauseketta.

Kääntämisestä muutakin

Nimet

Virastojen, tuomioistuinten, julkisten laitosten ja instituutioiden yms. nimet

Alkuperäinen nimi säilytetään näkyvissä. Jos on olemassa virallinen tai vakiintunut nimi kohdekielellä, sitä käytetään ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen. Jos virallista tai vakiintunutta käännöstä ei ole, nimistä tehdään mahdollisimman tarkka funktionaalinen käännös ja alkuperäinen nimi merkitään sulkeisiin sen jälkeen [esim. suomesta saksaksi käännettäessä Gericht der ersten Instanz Tampere (Tampereen käräjäoikeus)]. Funktionaalista käännöstä voidaan tarkentaa tarvittaessa kääntäjän huomautuksella. Muuttuneet nimet on hyvä mainita huomautuksessa (esim. entinen xx).

Henkilöiden ja paikannimet, maantieteelliset nimet, akateemiset arvot, kunnianimet ja vastaavat

jätetään pääsääntöisesti kääntämättä. Paikannimet, henkilöiden nimet ja maantieteelliset nimet käännetään, jos niille on olemassa vakiintuneet käännökset. (esim. Paris/Pariisi, Aesop/Aesopos, Rheinland/Reininmaa jne.). Myös oppiarvot jätetään näkyviin alkuperäisinä, käännetään funktionaalisesti ja selitetään tarvittaessa huomautuksessa.

Todistukset, diplomit ja vastaavat dokumentit

Todistuksissa, diplomeissa ja vastaavissa dokumenteissa käännetään koulutyyppi, arvosanat, ammattinimike tai akateeminen oppiarvo funktionaalisesti mahdollisimman tarkasti. Huomautuksessa voidaan esittää kohdekulttuurinen lähivastine. Tällöin on kuitenkin varottava, ettei kääntäjän tekemästä samaistuksesta synny ennakkotapausta päätöskäsittelyihin. Vastaavuuksien toteaminen ja vahvistaminen kuuluu asianomaiselle opetusviranomaiselle eli opetusministeriölle, ei kääntäjälle.

Käsitteet ja termit, joille ei ole suoranaista tai yksiselitteistä vastinetta

On paljon esimerkiksi oikeudellisia käsitteitä, joita ei voida vaadittavan yksiselitteisesti kääntää toiseen kieleen. Tästä kääntäjästä riippumattomasta puutteesta mainitaan huomautuksessa (esim. "kohdekulttuurin oikeusjärjestyksessä ei vastaavaa käsitettä" tai "kuvaa lähdekielen käsitettä vain löyhästi"). Tällä huomautuksella kiinnitetään asiakirjan käyttäjän huomio kääntämisen vääjäämättömiin rajoihin tietyissä tapauksissa ja yleensä. Normaaleilta kääntäjän huomautuksilta ei voida edellyttää perusteellisia vertailevia esityksiä tai tutkielmia.

Lyhenteet

Lyhenteet kirjoitetaan auki ja käännetään. Jos kääntäjä ei pysty kohtuullisella vaivannäöllä selvittämään lyhennettä, se jätetään alkuperäiseen muotoon ja ratkaisuun viitataan huomautuksessa.

Luvut ja päiväykset, puhelinnumerot ja osoitteet

Numerot säilytetään sellaisinaan (esim. roomalaisina tai arabialaisina numeroina). Päiväyksen numerojärjestyksessä noudatetaan kohdekielessä vallitsevaa käytännettä (esim. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suositusta). Kirjaimin merkityt luvut merkitään kirjaimin myös käännöksessä. Mikäli lähdeasiakirjassa päiväys on merkitty vieraan ajanlaskun mukaan, kääntäjä mainitsee tästä huomautuksessa ja muuntaa päiväyksen noudattamaan kohdekulttuurin ajanlaskua.

Osoitteita ja puhelinnumeroita ei käännetä. Huomautuksessa puhelinnumeron voi tarvittaessa merkitä kansainväliseen tai kohdekulttuurissa käytettävään muotoon. Kuitenkin on pidettävä mielessä, että huomautuksia tulisi tehdä mahdollisimman vähän ja niiden välttämättömyyttä harkita tarkoin.

Leimamerkit, virkasinetit, leimat ja allekirjoitukset

Lähdeasiakirjassa olevat leimamerkit, virkasinetit ja leimat on mainittava käännöksessä. Virkasinettien ja leimojen tekstit käännetään, jos selkeys ja asiakirjan oikea tulkinta niin vaativat. Muutoin riittää niiden kuvaaminen (esim. "asiakirjan antaneen viranomaisen leima"). Merkitsemistapana voi käyttää esimerkiksi seuraavaa: "Leima: (Tampereen käräjäoikeus – Gericht der ersten Instanz Tampere)" tai "Leima: (asiakirjan antaneen viranomaisen leima)".

Käännösasiakirjasta täytyy ilmetä lähdeasiakirjan allekirjoitukset, ja niihin liittyvät tarkennukset on käännettävä. Lähdeasiakirjan allekirjoitukset voidaan merkitä käännökseen esimerkiksi seuraavasti:
(Allekirjoitus: allekirjoitettu) tai (Allekirjoitus: sig.) tai jos allekirjoitusta ei ole (Allekirjoitus: ei allekirjoitusta).

Lähdeasiakirjan virheet ja puutteet

Kirjoitusvirheet

Jos kirjoitusvirhe ei muuta merkitystä, se voidaan jättää huomioimatta. Jos kirjoitusvirhe muuttaa merkitystä tai antaa epäilyksen asiakirjan aitoudesta, kyseinen kohta kommentoidaan kääntäjän huomautuksessa. Näin menetellään, jos kirjoitusvirheitä on runsaasti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nimien kirjoitusasuun.

Sisältövirheet

Sisällöllistä virhettä ei saa korjata. Jos kääntäjä havaitsee käännettävässä tekstissä sisällöllisen virheen, hänen tulisi kuitenkin sopivalla tavalla kommentoida kyseinen kohta, jotta virhettä ei mahdollisesti tulkittaisi kääntäjän tekemäksi.

Epäselvät ja huomiota herättävästi käsitellyt kohdat

kommentoidaan kääntäjän huomautuksessa. Asiakkaan tulee toimittaa kääntäjälle joko selvempi asiakirja tai käyttää viranomaisessa asioidessaan käännöksen ohella muita asiakirjoja, joista on mahdollista todeta esimerkiksi nimien oikea kirjoitustapa.

Kieli tai käännössuunta, johon kääntäjällä ei ole oikeuksia

Jos lähdeasiakirjassa on käytetty kieliä, joihin kääntäjän oikeudet eivät yllä, kohdat siirretään sellaisenaan käännökseen ja niistä tehdään kääntäjän huomautus. Huomautuksessa kääntäjä voi tehdä niistä epävirallisen käännöksen, jos hänen taitonsa riittävät ja asiakirjan lukeminen ja käsittely siten nopeutuvat. Huomautuksesta tulee ilmetä, että kyse on tämän tekstiosan epävirallisesta käännöksestä.