13.4.2018

Onko kulttuurinen moninaisuus innostavaa vai huolestuttavaa? Nuorten asenteissa vaihtelua – opettajien osaamista vahvistettava

Mediatiedote 13.4.2018

Sukupuoli, äidinkieli ja koulutustausta vaikuttavat siihen, kuinka avarakatseisia nuoret ovat ja miten he mieltävät kulttuurisen moninaisuuden. Tuoreissa selvityksissä pureudutaan sekä nuorten asenneilmapiiriin että opettajien kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviin osaamistarpeisiin.

Yläkoululaisten, lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien näkemyksiä kulttuurisesta moninaisuudesta ja avarakatseisuudesta kartoitettiin syksyllä 2017 Fountain Parkin toteuttamassa kyselyssä. Kysely tehtiin Opetushallituksen toimeksiannosta ja siihen vastasi miltei 16 000 nuorta eri puolilta maata.

Tytöt avarakatseisempia kuin pojat

Tytöt ja pojat, kuten myös suomen- ja ruotsinkieliset, suhtautuivat kulttuurisen moninaisuuteen eri tavalla. Tytöistä 88 prosenttia piti itseään joko erittäin tai jokseenkin avarakatseisina, pojista 64 prosenttia. Pojista 10 prosenttia ei pitänyt itseään lainkaan avarakatseisena, kun tytöistä näin koki vain 2 prosenttia.

Kulttuurisen moninaisuuden lisääntyminen herättää tytöissä selvästi myönteisempiä tunteita: 57 prosenttia näki asian kiinnostavana tai innostavana, kun pojista näin teki 31 prosenttia. Suomenkielistä noin kaksi viidestä piti asiaa kiinnostavana tai innostavana, ruotsinkielisistä näin teki kolme viidestä.

Alle 10 prosenttia nuorista koki kulttuurisen moninaisuuden lisääntymisen pelottavana tai ärsyttävänä; pojista näin koki 17 prosenttia, tytöistä 8 prosenttia. Monet pelkoa tai ärsyyntymistä kokevista perustelivat tuntemuksiaan rikosten lisääntymisellä tai terrorismin uhalla.

Asenteissa ei näytä tapahtuneen suuria muutoksia vuodesta 2013, jolloin tehtiin vastaava selvitys.

Koululla vahva yhteys mielipiteisiin

Tulosten mukaan nuorten avarakatseisuudessa on eroja koulutussektoreiden välillä. Lukiolaiset kokevat ammattiin opiskelevia useammin kulttuurisen moninaisuuden myönteiseksi asiaksi itselleen ja Suomelle. Vastausten mukaan lukioissa esiintyy rasismia ja syrjintää vähemmän kuin yläkouluissa ja ammattioppilaitoksissa.

Nuoret näkevät kodin ja lähipiirin olevan avainasemassa asenteiden ja ennakkoluulojen syntymisessä. Myös koulun vaikutus avarakatseisuuden lisäämiseen nähtiin laajaksi ja konkreettisissa kehitysehdotuksissa nousivat esiin kulttuurin opettaminen kouluissa, ryhmätyöt, vierailijaluennot, oppilas- ja opiskelijavaihto, opintomatkat sekä eri kulttuureihin liittyvien juhlapäivien viettäminen kouluvuoden aikana.

– Nuoret nostivat kyselyssä esiin konkreettisia toimia avarakatseisuuden lisäämiseksi. Nuo ehdotukset on nyt otettava työpöydälle koulutuksen kaikilla tasoilla, ja pyydettävä niitä myös lisää. Osallisuus ja oman äänen saaminen kuuluviin voi jo itsessään lisätä erilaisuuden hyväksymistä ja arvostamista. Jokaisen oppilaan tulisi voida saavuttaa tuntijakoasetuksessakin määritellyt tavoitteet, joilla edistetään elämän, ihmisarvon loukkaamattomuuden, ihmisoikeuksien ja toisten ihmisten kunnioittamista, toteaa Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

Opettajat tarvitsevat eväitä moninaisuuden kohtaamiseen

Kaikkien opettajien tulisi perehtyä opinnoissaan kulttuurisen moninaisuuden, kansainvälisyyden, ihmisoikeuksien, rauhan, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kestävän kehityksen kysymyksiin. Tämä ja monta muuta suositusta nousee esiin kartoituksessa, joka pureutuu kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen kehittämiseen perusopetuksen näkökulmasta.

Opetushallitus teetti kartoituksen opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Oulun yliopistolla keväällä 2017. Kartoituksessa tarkastellaan kulttuurisen moninaisuuden tutkimusta Suomessa, kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää koulutusta opettajien peruskoulutuksessa sekä kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen tukea.

Kartoituksesta nousseiden kehitysehdotusten pohjalta tullaan vahvistamaan kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää osaamista kouluissa.

Opettajien osaamisessa vaihtelua

Kartoituksen mukaan opettajankoulutusta antavissa yksikössä ajatellaan, että kulttuurisen moninaisuuden opetuksessa on haasteita ja että erilaisia näkökulmia ei käsitellä riittävästi. Selvityksen perusteella olisi varmistettava, että kulttuurinen moninaisuus ja siihen liittyvä osaaminen näkyvät selvästi opettajien peruskoulutuksen opetussuunnitelmissa, strategioissa ja opettajankoulutuksen tavoitteissa. Opettajaksi opiskelevien on jo peruskoulutuksessaan saatava kokemusta monikulttuurisuuskasvatuksen oppimateriaaleista, niiden käytöstä ja arvioinnista. Opetuksessa käytettäviä materiaaleja ja menetelmiä on myös kehitettävä pitkäjänteisemmin.

Kartoituksessa todetaan myös, että opettajien täydennyskoulutus tulee järjestää systemaattisemmin ja suunnitelmallisemmin, jotta sen toteutukseen saadaan kattavuutta ja kulttuurien moninaisuus voi nousta koulutuksen teemoiksi. Vastuita ja yhteistyötä on selkiytettävä.

Lisätiedot:

Opetushallitus
Opetusneuvos Leena Nissilä, puh. 0295331155,
Opetusneuvos Katri Kuukka, puh. 029 533 1445,
Erityisasiantuntija Maria Edel, puh. 029533 1621,
Mediatilaisuus: Stella Lausamo, puh. 029 533 1707,

Opetus- ja kulttuuriministeriö
Ylitarkastaja Anna Mikander, puh. 0295 3 30213,
Projektipäällikkö Sanna Vahtivuori-Hänninen, puh. 0295 3 30134,

Nuorten suhtautuminen kulttuuriseen moninaisuuteen: Varatoimitusjohtaja Tuomo Lähdeniemi, Fountain Park, puh. 040 833 3534,

Kartoitus opettajien osaamistarpeista: Yliopistonlehtori Katri Jokikokko, Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta

Sukupuoli, äidinkieli ja koulutustausta vaikuttavat siihen, kuinka avarakatseisia nuoret ovat ja miten he mieltävät kulttuurisen moninaisuuden. Tuoreissa selvityksissä pureudutaan sekä nuorten asenneilmapiiriin että opettajien kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviin osaamistarpeisiin.

 

FacebookTwitterYouTube